Maankaltaistaminen
Wikikom
Maankaltaistaminen (Terraforming) on planeetan muokkaamista ihmiselle sopivammaksi. Se pitää sisällään erilaisia tieteen aloja ja oli Yhtymän voimakkaasti tukema menettelytapa. Artifaktiteknologialla pystyttiin muokkaamaan myös kylmiä tai liian kevyitä planeettoja ihmisten käytettäväksi, mutta romahduksen jälkeinen teknologia on huomattavasti alkeellisempaa ja perustuu kapealla elovyöhykkeellä olevien planeettojen hyödyntämiseen. Teknokilta on jakanut tietotaitoaan maankaltaistamisesta varovaisesti, ja tuottaakin ilmakehäprosesseja. Yhtymän aikana maankaltaistus on nojannut suuresti nanoteknologian hyödyntämiseen planetaarisessa mittakaavassa ja kerrotaan jopa planeetoista, joihin bioteknologia on rakentanut toimivan biosfäärin. Tälläinen toiminta on kuitenkin jo kauan sitten menetetty ja täysin ulkona Heimojen teknologisesta osaamisesta. Niinpä planeettoja on pyritty muokkamaan asumiskelpoisiksi, mutta todella eläviksi niitä ei ole saatu.
Yhtymän rakennuttamia ilmakehäprosessoreita on jäänyt jäljelle ympäri avaruutta ja niillä on pyritty korjaamaan luopiosodan aikaisia ympäristövaurioita ja jatkamaan Yhtymän aikaisia maankaltaistamisprojekteja. Useimmilla planeetoilla on biosfäärejä, eli pieniä kupujen alla olevia kaupunkeja. Vain joitakin planeettoja on 'paraterraformattu', eli biösfäärejä on laajennettu kunnes ne kattavat suuren osan planeetasta. Yhtymän aikana tiedetään olleen teknologinen pohja tähän ja Teknokillan tiedetään harjoittaneen tätä pienemmässä mittakaavassa.
- Planetaarinen muokkaaminen: Planeettojen ominaisuuksien muuttaminen.
- Geotekniikka: Vaikuttaminen elokelpoisiin planeettoihin makrotasolla, esimerkiksi kasvihuoneilmiön tai otsonikerrokseen vaikuttaminen.
- Maankaltaistaminen: Planetaarisen rakentamisen prosessi, jossa pyritään planeetan muuttamiseen siten että se ylläpitää ihmiselämää. Lopullinen graalin malja, on toimivan biosfäärin luominen, jollainen se oli muinaisessa Maassa.
- Astrofyysinen rakentaminen: Suuremman luokan suunnitelmat maankaltaistamisesta ja avaruuden asuttamisesta.
Planeetan maankaltaistaminen vaatii planeetan sijaintia tähtijärjestelmän "elovyöhykkeellä." Elovyöhyke on alue jossa auringon säteily ei kärvennä planeettaa eikä se ole liian heikkoa. Yleisesti ottaen sopivat auringot ovat G tyypin keskikokoisia aurinkoja, vaikka myös punaisilla tai jopa valkoisilla tähdillä on havaittu sopivia planeettoja. Tavanomaisesta poikkeavilla "maankaltaisilla" planeetoilla on ylensä jokin syy sopivuuteen. Vuorovesivoimilta ja valkoisen tähden säteilyltä suojaa mm. planeetan kiertäminen jotain suurta kaasuplaneettaa. Muita vaaroja planeetalle voi myös olla sijaitseminen binääri- tai trinäärijärjestelmässä, jossa tähden kumppani saattaa kärventää myös lähimmät kiertolaiset aika ajoin.
Planeetan on kyettävä pitämään happea, sillä on oltava ilmakehä sekä vettä. Liian kevyet kuut eivät kykene pitämään
riittävää happipainetta (0,095 bar, 72mm Hg) kun taas liian raskaan ilmakehän omaavat (8 bar) tuovat omia vaikeuksia.
Planeetalla tulisi olla kuu tai sen pitäisi olla kuu -tämä näkyisi radan kulman vaihteluna, joka on syynä
useimmilla planeetoilla vuodenaikojen vaihteluun. Saman kyljen aurinkoon kääntävä planeetta on epäonnistunut
maankaltaistamisen kannalta. Planeetan ilmakehällä tulisi olla säteilyltä suojaava vaikutus ja sen pitäisi heijastaa ainoastaan sopiva määrä auringon säteilyenergiaa takaisin avaruuteen. Kasvihuoneilmiö on sopivassa määrin hyödyllinen ja pakollinen ilmiö.
Elovyöhykkeen kauimmaisella reunalla olevia planeettoja voidaan lämmittää jos ilmakehä heijastaa vähemmän energiaa
takaisin. Yksi maankaltaistamisen vaara on kuitenkin karkuun päässyt kasvihuoneilmiö (vrt. Venus-ilmiö).
Maankaltaistaminen lähtee planeetan oman ilmakehän säätelystä. Kerrotaan että ammoisina aikoina siirtolaiset käyttivät jopa CFC-yhdisteitä lämmittämään maankaltaistettavia planeettoja. Lämmittämisen tarkoitus oli saada aikaiseksi tarpeeksi lämmin planeetta hiilidioksiidia tuottaville bakteereille ja sienille. Lopullinen kunnianhimoinen tarkoitus on saada aikaiseksi toimiva ekosynteesi. Planeetan pitäisi ylläpitää itse itsensä, ilman ilmakehäprosessoreja ja tuloksena olisi asuttamiskelpoinen planeetta ihmisille. Maankaltaistetun planeetan hapen osuus tulisi olla lähellä 21%, sillä pienempi tai suurempi osuus vaikuttaa ihmisiin.
Optimaalisessa tapauksessa kaasunaamarilla hengitettävä ilmakehän voisi saada 500 vuodessa ja toimiva
ekosynteesi muutamassa tuhannessa vuodessa. Toimiva biosfääri on vielä unelma kaikilla maankaltaistetuilla
planeetoilla - ainoastaan Yhtymän keskusmaailmoille on istutettu Maasta tuotu eliöstö. Tällä hetkellä
Heimojen maankaltaistusprojektit ovat pääosin pahasti kesken. Maankaltaistusinsinöörit ovat arvostettu
ammattikunta Heimojen keskuudessa ja heitä palkataan mielellään arvoimaan planeettojen maankaltaistamispotentiaalia.
Kaikkia planeettoja ei kuitenkaan kannata maankaltaistaa, sillä prosessin aikana planeettaa ei voida hyödyntää
taloudellisesti.
- Kandidaattiplaneetat voidaan jakaa maankaltaistamispotentiaalin mukaan:
-
- Asutettava planeetta: maalima joka olisi niin samankaltainen Maan kanssa että se mahdollistaisi vapaan asutettavuuden.
- Biosoveltuva planeetta: planeetta jolla olisi sopivat fyysiset omianisuudet jotta elämä olisi mahdollinen.
- Helposti maankaltaistettava planeetta: planeetta olisi muutettavissa biosoveluvaksi tai asutettavaksi ja jota
- voitaisiin ylläpitää ilman ilmakehägeneraattorilla.
- Ei maankaltaistettava planeetta: Planeetta joka ei sovellu fyysisten tai astronomisten ominaisuuksien takia maankaltaistettavaksi,
- tai jolla ei ole siihen edellytyksiä. Näitä planeettoja voidaan kuitenkin hyödyntää paraterraformauksella ja niitä voidaan
- muokata ihmisille ystävällisemmiksi.
