Hävitys

Wikikom

Luhistuminen ei hidastanut Sirkkoja. Ne etenivät samalla armottomalla määrätietoisuudella kuin ennenkin. Mikä pahinta, useiden siirtokuntien infrastruktuuri oli rampautunut Luhistumisessa, Yhtymänb laivastot olivat hajallaan ja sotajoukot vailla minkäänlaista ylempää johtoa, täydennyksiä tai tukea. Siirtokunnat eivät myöskään olleet tietoisia Sirkkojen etenemisestä. Varoitukset sirkkojen Parven etenemisestä tulivat aina liian myöhään, jos ollenkaan. Epätoivoiset taistelut sirkkoja vastaan antoivat yleensä vain lisää aikaa rukoilla ja yrittää yhä epätoivoisempia operaatioita ylivoimaista vihollista vastaan. Arviolta yli 400 yhtymän maailmaa ja yli 500 miljardia entisen Yhtymän kansalaista joutui sirkkojen tuhoamaksi ja saastuttamaksi. Yli sata vuotta kestäneen teurastuksessa Sirkat kirjaimellisesti mässäilivät ihmislihalla, kunnes jokin sai ne yllättäen pysähtymään ja vaikenemaan.

Parven vetäydyttyä paikalle saapuivat haaskalinnut. Yhtymää useasti koetelleet, mutta etäällä pysyneet druski-ruhtinaat käyttivät tilanteen suoman edun hyväkseen. Ne valloittivat useita Yhtymän entisiä reunamaailmoja mittavien baruki-armeijoidensa avulla. Druskit alistivat kymmeniä maailmoja valtansa alle ja jättivät planeetalle palkkasoturiarmeijoja valvomaan etujaan muutamien nuorten ruhtinaiden ja heidän kaartiensa ohella. Druskit käyttävät edelleen ihmisiä orjatyövoimana valtavissa jalostamoissa, kaivoksissa ja tehtaissaan, vaikka heidät onkin ajettu pois ihmisavaruudesta. Myös Yhtymän orjuuttamat Rhaazit käyttivät tilaisuutta hyväkseen. Vahvoina ja kestävinä taistelijoina rhaazit voittivat takaisin kotimaailmansa ja myivät selviytyneet ihmiset druskeille orjiksi.

Pahin vihollinen ihmiselle oli kuitenkin ihminen itse. Luhistumisen jälkeen ihmiskunta eli pirstoutuneena entisen Verkon alueella ja sen äärillä. Luhistumisen jälkeen valtaan nousi joukoittain pieniä diktatuureja ja Luopioiden kanssa liittoutuneita petturivaltioita, jotka sortivat ja orjuuttivat vahvemman oikeudella heikompia siirtolaiskansoja. Siirtokuntien armeijan viimeiset joukko-osastot yrittivät tuoda järjestystä sekasortoon, mutta lopulta yhä useampi joukko-osasto käänsi selkänsä Armeijan komennolle tehden sen jalot yritykset tyhjiksi. Luhistumisesta selvinneet mahdit ottivat jatkuvasti yhteen keskenään. Useimmiten syrjäisemmät ja liittoutumattomat siirtokunnat jätettiin muukalaishyökkääjän armoille, pikku-imperiumien keskittäessä sotavoimansa omiin tähtijärjestelmiinsä. Lopulta sodan äänet vaimenivat ja valtiot eristäytyivät kukin taholleen.

Vaikka Yhtymä oli hajonnut ja useimmat siirtokunnista tuhottu tai miehitetty muukalaisten ja Luopioiden toimesta, ei avaruusmatkailu loppunut kokonaan. Jotkut siirtokunnista kykenivät tähtienväliseen matkailuun. Ne siirtokunnat joilla oli hallussaan tähtilaivoja, olivat etulyöntiasemassa muihin nähden. Monia taisteluita käytiin viimeisten tähtilaivojen hallinnasta ja niiden teknologiaa valvottiin mustasukkaisesti. Huolimatta tähtilaivojen kyvystä liikkua valoa nopeammin, selviytyneiden siirtokuntien väliset matkat veivät silloisilta aluksilta jopa kuukausia ja niihin liittyi monia vaaroja. Suurin huoli hypermatkailulle oli kuitenkin antimateriareaktiossa valttämättömän amatiumin niukka saatavuus, mikä teki tähtimatkailusta vain harvojen ja etuoikeutettujen toimintaa.

«« Luhistuminen

Hävitys

Pitkä yö »»